uusin rakkaus <3

Eli siis tämä vadelmanpunainen toppi. Näin sen H&M:n nettikaupassa, ja se oli menoa samantein. Uhkasin jo tilata näitä lisää, kaikissa väreissä :D. En yleensä pidä mistään näin väljän mallisesta paidasta, mutta tää oli poikkeus. Ja yleensä mulle ei noi H&M:n paidat edes istu mitenkään päin, mutta kai tää oli poikkeus just ton mallin takia.

Näillä vaatteilla (neule Mangosta ja farkut sata vuotta vanhat levikset) siis olin eilen etsimässä uusia kenkiä. Jouduin pakon edestä heittämään vanhat lacostet roskiin kun ne meni lopullisesti rikki, ja niille nyt sitten pitäis löytää seuraajat. Muuten kyllä ostaisin uudet lacostet, mutta ne ei just nyt käy yksiin mun budjetin kanssa, ja muutenkin epäilyttää niiden kestävyys.

Huomenna alkaa työssäoppiminen yhdessä keskustan ravintolassa. Saa nähdä miten mun käy, kun tulee joka päivä käveltyä kaikkien keskustan kauppojen ohi. Tähän mennessä toi shoppailu on sentään pysyny kurissa kun en jaksa kovin usein keskustaan raahautua. Ensimmäisenä arkivapaana olis tiedossa ideaparkin reissu serkkupojan kans, pitää lähtee sille makutuomariks kun se ilmeisesti kuvittelee että mä tosiaan jaksan etsiä sillekin vaatteita. Mä taidan osittaisesta shoppailulakosta huolimatta käydä pelastamassa Gina Tricon nettikaupasta bongaamani kaksi hametta omaan kaappiini sillä reissulla.

<3

Ensimmäisenä haluan esitellä teille koirani Sissin, tottelee myös kasvattajan antamaa lempinimeä Uuvatti. Heti alkuun järkytän teitä kertomalla että en oikeastaan edes pidä eläimistä, ne kun yleensä ovat rumia, kuolaavat ja haisevat.

Kolmisen vuotta sitten siskoni kuitenkin päätti, että haluaa koiran. Pitkällisten etsintöjen jälkeen meille muutti bichontyttö Elli. Perheen ainoana viitseliäänä ja ajokortillisena ihmisenä käytin Elliä trimmattavana Lahdessa, kunnes sitten kasvattaja suositteli mulle yhtä erittäin mukavaa, ja kaiken lisäksi paljon lähempänä asuvaa kasvattajaa joka suostui Ellin trimmaamaan. Muutaman kerran ehdin käymään tällä uudella trimmaajalla, kunnes sitten tuli ehdotus että mäkin ottaisin oman karvakasan sijoitukseen yhdestä lupaavasta pentueesta. Viisi minuuttia mietittyäni (ja oletettavasti kaiken järjen menettäneenä) hihkaisin että kyllä!! Kuka tälläistä voisi vastustaa?

Uuvatin sain kotiin heti lakkiaisteni jälkeen, ja pienen väännön jälkeen ne sopeutui Ellin kanssa loistavasti yhteen. Vielä nykyäänkin ne tappelee kaks tuntia joka kerta kun uuvatin kans käydään mun vanhemmilla :D.

Sijoituskoira kun on, olisi tuota apinaa myös tarkoitus käyttää näyttelyissä. Tällä hetkellä takana yks match show hyvällä menestyksellä ja tuomarin kehuilla sekä pentunäyttely josta kotiin mukaan lähti jo ensimmäinen pokaali ja kunniapalkinto joka myönnetään jos tuomari on sitä mieltä että kyseessä on lupaava pentu. Nyt vain keskitytään pitämään tukka kunnossa ja odotellaan tammikuun lopun Turun näyttelyä.

Luonteeltaan uuvatti oli jo pentuna vähän liiankin itsenäinen, yleensä se vaan istui yksin etanapehmolelunsa päällä pentuaitauksen nurkassa ja rähisi sisaruksilleen jos ne erehtyi liian lähelle. Arka tuo on vieläkin, lenkillä pakenee heti mun jalkojen taakse turvaan jos joku menee meidän ohi. Uuvatin rakkaita harrastuksia on mun postien lukeminen (vielä en oo kertaakaan joutunu soitteleen laskujen lähettäjille et mihin pitää maksaa ja paljonko) ja johtojen syöminen. Yleensä se myös viihdyttää mua keräämällä turkkinsa täyteen takiaisia lenkillä.