Uuvatin sain kotiin heti lakkiaisteni jälkeen, ja pienen väännön jälkeen ne sopeutui Ellin kanssa loistavasti yhteen. Vielä nykyäänkin ne tappelee kaks tuntia joka kerta kun uuvatin kans käydään mun vanhemmilla :D.
Sijoituskoira kun on, olisi tuota apinaa myös tarkoitus käyttää näyttelyissä. Tällä hetkellä takana yks match show hyvällä menestyksellä ja tuomarin kehuilla sekä pentunäyttely josta kotiin mukaan lähti jo ensimmäinen pokaali ja kunniapalkinto joka myönnetään jos tuomari on sitä mieltä että kyseessä on lupaava pentu. Nyt vain keskitytään pitämään tukka kunnossa ja odotellaan tammikuun lopun Turun näyttelyä.
Luonteeltaan uuvatti oli jo pentuna vähän liiankin itsenäinen, yleensä se vaan istui yksin etanapehmolelunsa päällä pentuaitauksen nurkassa ja rähisi sisaruksilleen jos ne erehtyi liian lähelle. Arka tuo on vieläkin, lenkillä pakenee heti mun jalkojen taakse turvaan jos joku menee meidän ohi. Uuvatin rakkaita harrastuksia on mun postien lukeminen (vielä en oo kertaakaan joutunu soitteleen laskujen lähettäjille et mihin pitää maksaa ja paljonko) ja johtojen syöminen. Yleensä se myös viihdyttää mua keräämällä turkkinsa täyteen takiaisia lenkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti